RSS Feed

Innostunut, kolmas viikko.

0

lokakuu 17, 2014 by Emmi

Tää on ihan mahdotonta, nyt kun on päässy kirjotuksen ja muistelemisen makuun, niin ei sitä voi lopettaa…

 

 

10626881_10204456159020100_6563101319266779011_n

(poikain kanssa ulkona <3)

 

1932638_10204456167100302_5276966757290375886_o

( tuli ostettua kaupasta söpöjä mukeja ja päätin aloittaa terveellisen elämän joten light cola <3)

poikien mummo lähti keskiviikkona, huh helpotusta kun päästiin takaisin normi arkeen… Tai no helpotus ja helpotus… Lasten kanssa ei sinäänsä mitään ihmeellistä tapahtunut, kunhan vaan välillä jäjestivät pieni muotoisia välikohtauksia. Osittain siis todella raskas viikko ja olin perjantaina aivan puhki, vaikka olisinkin halunnut ulos tyttöjen kanssa. Jotenkin kaikki tuntui olevan kyllä perjantaina todella väsyneitä. Keskiviikkona alkoi ranskan tunnit ja hmmm…. En ymmärtänyt sanaakaan mitä opettaja puhui. Opettaja ei puhu sanallakaan englantia niin melkeinpä täytyi elekielestä päätellä mitä hän sanoi. Tunti oli todella raskas koska jouduin käyttämään aivoja niiiin paljon joka ei todellakaan ole normaalia minulle. Kurssilla onneks oli muitakin aupaireja, tuttuja Linkin tapaamisista. Päähän koski ja olin ihan sekasin, raskas päivä kotona ja raskas päivä oppitunnilla. Innoissani minä kyllä tunnille menin mutta pyörryksissä olin kun pois pääsin. Onneks muillakin oli ollu raskas päivä ja ajattelimme mennä oluelle lähellä sijaitsevaan pubiin, ja kyllä se oli sen arvoista.

10648948_10204456161100152_7614751291160732872_o 10293549_10204456260022625_1319728427752821720_o

(at work)

 

10687116_708626305853391_6312232219268102362_n

(after work )

10700528_10204456159580114_5307802341236625491_o

(lähdössä viihteelle lauantaina, voin sanoo etten ollut lähellekkään saman näkönen sunnuntaina…)

Lauantaina päätimme lähteä tyttöjen kanssa taas piknikille nyonin satamaan. Iltamme meinasi kuitenkin loppua lyhzyeen kun kulkuyhteydet kotiin yöllä on vähän mitä on, mutta onneksi sain puhuttua tytöt ympäri että he jäisivät pitempään ja lähdettäisiin jatkamaan vielä pubiin ja ehkä klubille. Biletys moodi oli siis mulla päällä. Kävimme eka muutamilla läheisessä pubissa jossa jotkut miehet melkein hyökkäsi kimppuumme… Ei ollut niinkään mukavaa. Sitten olikin vuorossa klubin etsintä kiersimme muutamia paikkoja mutta kaikkialla oli jotenkin todella laimea meno. Yleensä saatiin tanssia siis aivan keskenämme tanssilattioilla. Ehkä kukaan ei vain uskaltanut tulla kun me valloitimme Scandinavian kauneudella lattian.  Minulta oli mennyt viimeinen bussi aikaa sitten ja tyttöjen oli lähdettävä kotiin ettei viimeinen juna ehtisi mennä. Joten menin itsekseni takaisin baariin ja jatkoin tanssimista. Tutustuin siellä myös mukvaan porukkaan ja lähdin heidän mukaan Lausanneen jossa myöskin yövyin.

 

Koitti sunnuntai, Heräsin päivällä aika myöhään ja julkiset kulkee todella huonosti. Lähdin etsimään Lausannesta juna asemaa, en ollut koskaan käynyt Lausannessa en tiennyt että se on niin suuri kaupunki! meni muutama tunti ennenkuin olin edes lähelläkään asemaa ja kappas viimeinen juna kerkesi lähteä… Ilmoitin host- äidille että minulla menee myöhään koska joudun kävelemään kotiin Ja Lausannesta Begninsiin on joku 40 km… Host-äiti soitti minulle että he voivat tulla minut hakemaan ja juuri kun olin selittämässä että missä olen niin puhelimesta loppui akku. Kappas yleensä minulla on laturi mukanani, mutta juuri nyt sitä ei tietenkään ole. Ei auta muu kuin lähteä kävelemään… Alkoi sataa vettä ja ukkostaa, pelkään ukkosta, minulla oli tennarit jalassa, paleli, väsy, pieni krapula, kastuin ja matkaa oli pakko jatkaa ettei ehtisi tulla kovin pimeä koska sitten en näkisi eteeni. Olin kävellyt 10 km jee aurinko alkoi paistaa ja vesisade lakkasi, vaatteeni kuivuvat on ihanan lämmin. Nautin kauniista maisemista ja kiroan kun minulla on tennarit jalassa koska jalkoihini sattuu. Vaatteet ehti kuivua, minulla ei hajuakaan missä olen, ihmisiä ei missään matkalla vaan pieniä kyliä joissa liikkeet ovat suljettuja sunnuntaisin. Välillä kävelen suuria mäkiä ylös ja kohta taas tulen kovaa vauhtia alamäkeen. Epätoivo valtaa minut. Yllätyksenä kaikille taas alkaa sataa vettä. Minä itken koska olen niin epätoivoinen minuun sattuu, sattuu enemmän kuin koskaan, vaatteeni kastuu, alkaa hämärtää ja jonkun mielestä minun kenkäni eivät olleet kai tarpeeksimärät kun astuin vielä vesilätäkköön. Seurasin vain Rollen kylttejä koska sieltä minä löytäisin kotiin. Alkaa pimetä on jo niin pimeää etten nää mitä edessäni on, missään ei ole katuvaloja, sillon tällön autot ajaa ohi, olen lätkimärkä, minua pelottaa ja se polte jaloissa. En voinut pysähtyä koska halusin vain kotiin. Alkoi joissain välin olla nälkä, olin syönyt viimeksi piknikillä jotain pieniä snäksejä ja kello alkoi olla jo lähelle kahdeksaa. Olin todella uupunut ja eksyksissä, en uskaltanut liftata koska olin yksin, vaikka sanotaankin että täällä se olisi turvallista. Sitten näin moottoritien kyltin, ajattelin että minun on pakko mennä kävelemään sinne koska en näe enää eteeni, en todellakaan tiedä missä olen, olen kävellyt nyt ehkä sen seitsemäntuntia pysähtymättä, mitä tässä on enää menetettävää. Lähdin kävelemään moottoritien reunaa pitkin, se oli todella pelottavaa, koska autot ajoi ohitseni 120km/h, pelkäsin suunnattomasti. 10km kerkesin moottoritietä kävellä kunne siniset valot välähtivät takanani. Sydämeni pomppasi kurkkuun, poliisit nyt mä olen pulassa ajattelin. Meillä oli pieni kieli muuri poliisien kanssa kun yrittivät kysellä minulta kaikkea, mutta he tarjoutuivat viemään minut kotiin. Silloin rakastin poliiseja, he olivat hyvin hauskoja kun juttelimme jotain pientä ja nauroivat kun kerroin että olin kävellyt Lausannesta asti. Pääsin taas kerran turvallisesti kotiin ja poliisi tokaisi minulle kun nousin autosta että en tiedä  ehkä suomessa on normaalia kävellä moottoritien vartta, mutta täällä se on kiellettyä joten elä enää tee sitä ja pidä huoli itsestäsi. Kiitin heitä ja laahustin raskain askelin kotiin nukkumaan.

Seuraavana päivänä juttelimme paremmin host äidin kanssa ja hän kysyi minulta että miksi en ottanut junaa nyoniin koska sinne niitä kulkee useasti ja sieltä on vain tunnin kävelymatka.. Joo’o enhän minä tuollaisia ole tajunnut. Jalkani oli todella kipeät muutamia päiviä, tai joka ikinä lihas ja luu ja nivel oli kipeinä muutaman päivän. Sen opin tuosta reissusta että en lähde enää mihinkään kauas juomaan niin että mulla ei ole lenkkarit jalassa… Ihan vaan siltä varalta että joudun kävelemään. En ole muuten tennareita käyttänyt tuon reissun jälkeen. Ja maisemat oli nätit siihen asti kun niitä näki että se on plussaa.

Tästä reissusta sainkin sitten idean jonka aioin toteuttaa kesällä 2016, mutta siitä lisää myöhemmin ja se saa aivan oman postauksen. Nyt joutaa jo nukkumaan, Hyvää yötä!

10712671_10204456160260131_2272158065830018466_o

(maisemia parvekkeelta)

1622495_10204456163700217_1808443891260346024_o

 

(veljen poika Niilo jota ikävöin todella kovasti, minun ensimmäinen tätitettävä <3 ja tietysti Niilon äiti <3)

 


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

57 − 50 =

Arkistot