RSS Feed

vain se hetki ja onni

0

maaliskuu 6, 2015 by Emmi

Moikka moikka mooi!

Vapaapäivän kunniaksi lähdin Geneveen itsekseni kiertelemään. Täällä on aivan huikeen kaunis sää. Aurinko paistaa lämpimästi kirkkaan siniseltä taivaalta ja hetken voi kuvitella että on kesä. Kunnes karu totuus eli tässä tilanteessa erittäin pistävä ja voimakas tuuli palauttaa sinut takaisin maanpinnalle, mutta ei se menoa haittaa koska aivan kohta on kesä. Kävelin pitkin Geneven järvenantaa ja huomasin Starbucks kahvilan ja sopivasti alkokin kahvihammasta kolottamaan. En ole aikoihin kirjoittanut blogiini joten ajattelin että mikä sen parempaa kuin alkaa muistelemaan menneitä tapahtumarikkaita viikkoja. Tilasin cappuccinon, istuuduin ikkunan viereen auringon paisteeseen ja eteeni avautui kaunis järvimaisema. Kaivoin vihkon esiin laukusta, taustalla soi rauhoittava klassinen musiikki, uppouduin ajatuksiini täysin, kaikki taustamelu katosi ympäriltä, kuulin vain musiikin ja sen kahinan mikä tulee kun kynä koskettaa paperia. Välillä katselin ohi kiitäviä kiireisiä ihmisiä ja joka toisella oli puhelin kädessä. Hassua, koska minä istuin kirjoittamassa vihkoon nettikahvilassa, jossa kaikilla oli puhelin tai tietokone edessään mutta minusta oli ihanaa kun sitä rauhallisuutta ja ajatusmailmaani ei rikkonut tietokoneen näppäimistön ääni. näp näp näp… Nautin kirjoittamisesta taas ihan eritavalla vaikkakin sen nautinnon rikkoi välillä se että kynästä meinasi loppua muste, silloin ajattelin että jos kirjoittaisin koneella niin tätä ongelmaa ei olisi. Mutta muistelemaanhan minä sinne Starbucksiin menin eli palataan niinkin kauas kuin 19.2…

Huomenna alkaa loma.

Sisko tulee tänne, minä olen vielä hieman kipeänä mutta se ei haittaa. Haluan että aika kuluisi nopeasti. Päivä alkaa normaalista lapsosen vienti kouluun, kotiin paluu ja alan siivota. Siivoan kunnolla koko asunnon, pienetkin tahrat, teen ruoan, leikin välillä nuoremman kanssa ja sitten taas siivoan. Vanhemman haku koulusta, syöntiaika, pesen 3 koneellista pyykkiä päivän aikana, silitän pyykit, nuorempi nukkumaan, istahdan ja hengähdän itsekkin, ulkoilemaan ja kun työt loppuu siivoan vielä vähän lisää. Haluan tehdä paljon ja vielä enemmän jotta olisin ihan poikki. Jospa näin saisin unta aikaisin ja huominen tulisi nopeammin. Kuinka ikävöinkään siskoani. Aika ei kulu kuitenkaan millään ja päivä tuntuu tänään erityisen pitkältä. Viimein tuli ilta ja kippaskappas minulla on virtaa niin paljon etten saa unta. Ei voi olla totta, ei nyt! Pyörin sängyssä kello lyö 23:30 normaalisti olisin tähän mennessä nukkunut jo toista tuntia. Pyörin sängyssä ja katsoin viimeisen kerran kelloa 00:20.

valmiina lentokentälle. (#selfietikkulove)

valmiina lentokentälle. (#selfietikkulove)

pikkumieskin komeena <3 (niinkuin aina)

pikkumieskin komeena (niinkuin aina)

image

05:30 Heräsin virkeämpänä kuin koskaan. Miksi herään näin aikaisin kun olisin voinut nukkua vielä ainakin puolitoista tuntia. Eikun vaa suihkuun ja laittautumaan, haluan kaiken olevan täydellistä. Päivän rutiinit aamusta oli taas normaalit, mutta minä vain pyörin ympyrää ja koitin keksimällä keksiä itselleni tekemistä. Oli aika lähteä lentokentälle, tiet tukossa ja matelin ruuhkassa. Ei nyt ihan oikeesti, miks tässä käy näin? Olisi pitänyt lähteä kentälle heti aamusta. Onneksi sain soitettua siskolle että olen tulossa, harmitti ihan todella kun toinen joutuu odottamaan. Lentokentän parkkihallissa tunsin kun onnenkyyneleet kutittivat poskiani, sydän tykyttää jännityksestä, kädet hikoavat kun kävelen kohti lentokentän ovia. Ihmisjoukon välistä näen tutut kasvot, kiireiset ihmiset ympärillä pysähtyy ja minä pujottelen ihmisten välistä siskoni luokse halaamaan häntä tiukasti. Hän on oikeasti tässä, en voi edes sanoin kuvailla sitä tunnetta kun pääsee koskettamaan rakasta ihmistä pitkästä aikaa. Siskon halausta minä juuri nyt tarvitsin lämmin, aito ja rakastava. Murheet kaikkosi, oli vain se hetki ja onni. <3

onni on sisko rakas <3

onni on sisko rakas <3

Päivä ei kuitenkaan päättynyt tähän halaukseen, siitä se vasta alkoi… Seikkailuista lisää seuraavassa postauksessa.

ADIOS! :)

ADIOS! 🙂


0 comments »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

29 − = 22

Arkistot